1. Muistisairauden diagnoosin jälkeinen aika

Hoitovaihe-osiossa tarkastellaan vaiheita, joita seuraa muistisairausdiagnoosin saamisen jälkeen. Tilanteet ja aikataulut voivat vaihdella yksilöllisesti, mutta osiossa lähdetään liikkeelle siitä, että diagnoosin saaneella on alkuvaiheessa mahdollisuus asua itsenäisesti kotonaan. Tarvittaessa arkea tukevat apuvälineet, kuten GPS-paikannin tai ovivahti, voivat lisätä turvallisuutta ja helpottaa omaisten huolta.

Ajan myötä, sairauden edetessä, kotihoidon apu saattaa tulla tarpeelliseksi. Kotihoito voi tukea arjessa selviytymistä ja mahdollistaa kotona asumisen pidempään. Kun kotihoidon tuki ei enää riitä takaamaan sairastuneen hyvinvointia ja turvallisuutta, voi olla ajankohtaista harkita siirtymistä toisenlaiseen asumisratkaisuun, kuten palvelutaloon tai hoivakotiin.

2. Palvelutarpeen arviointi muistisairauden diagnoosin jälkeen

Muistisairausdiagnoosin jälkeen palvelutarpeen arviointi on tärkeä vaihe, jolla varmistetaan, että sairastunut ja hänen läheisensä saavat tarvitsemansa tuen ja palvelut. Tämä arviointi keskittyy muistisairauden aiheuttamiin haasteisiin, kuten muistitoimintojen heikkenemiseen, arjen turvallisuuden varmistamiseen ja toimintakyvyn tukemiseen.

“Palvelutarpeen arviointi käynnistyi molempien läheisteni osalta automaattisesti muistisairausdiagnoosin jälkeen. Minuun oltiin yhteydessä ikäihmisten palveluista ja sovittiin aika arviointiin. Olin itse paikalla molemmilla kerroilla ja pystyin kertomaan myös oman näkemykseni asiaan.”

1. Mitä palvelutarpeen arvioinnissa otetaan huomioon?

Muistisairauden vaikutukset arkeen

• Miten muistisairaus näkyy henkilön toimintakyvyssä ja päivittäisissä toimissa?

• Tarvitseeko sairastunut apua esimerkiksi muistuttamiseen, lääkityksen hallintaan tai kodin turvallisuuden takaamiseen?

• Onko henkilöllä vaikeuksia hahmottaa aikaa, paikkaa tai ympäristöään?

Turvallisuus ja kotiympäristö

• Onko koti turvallinen ympäristö muistisairaalle?

• Esimerkiksi: Liesivahdit, ovihälyttimet, liukuesteet ja GPS-paikantimet voivat parantaa turvallisuutta.

• Tarvitaanko kotiin muutostöitä, kuten tartuntakaiteita tai esteettömyyden parantamista?

Omaisen rooli ja jaksaminen

• Antaako omainen tai läheinen tukea sairastuneelle?

• Kuinka suuri vastuu omaisella on, ja tarvitseeko hän esimerkiksi omaishoidon tukea tai vapaita?

• Onko omaisilla riittävästi tietoa muistisairaudesta ja sen etenemisestä?

Sairastuneen yksilölliset tarpeet

• Tarvitseeko sairastunut virikkeellistä toimintaa tai sosiaalista tukea, kuten päivätoimintaa?

• Onko hänellä erityistarpeita esimerkiksi kommunikoinnin, ravitsemuksen tai liikkumisen suhteen?

“Me saimme palvelutarpeen arvioinnin jälkeen läheisteni kotiin ovivahdin ja toiselle läheiselleni rannekkeen, jota painamalla hän sai pyydettyä apua. Avunpyynnöt ohjautuvat kunnalliselle puolelle. Apuvälineistä meni kuukausimaksu, mutta se oli halvempi kuin, jos ne olisi hankkinut yksityiseltä. Muistisairauksien edetessä apuvälineet olivat todella tarpeellisia. Toinen läheiseni on ovivahdin ansiosta löydetty keskellä yötä ajoissa omalta pihaltaan. Rannekkeen avulla puolestaan saatiin ajoissa apua, kun läheiseni kaatui kotonaan eikä päässyt enää itse ylös.”

2. Kuka tekee arvioinnin?

Palvelutarpeen arvioinnin tekee yleensä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilainen, esimerkiksi:

• Muistikoordinaattori tai muistihoitaja, jotka ovat erikoistuneet muistisairauksiin.

• Sosiaalityöntekijä, joka arvioi myös omaisten tuen tarvetta.

• Tarvittaessa mukaan voidaan kutsua muita asiantuntijoita, kuten fysioterapeutti tai lääkäri.

Muistikoordinaattorit/muistihoitajat ovat erityisen tärkeitä muistisairaan palveluiden suunnittelussa, sillä he ymmärtävät sairauden etenemisen vaikutukset ja voivat suositella juuri oikeita tukitoimia.

3. Miksi palvelutarpeen arviointi on erityisen tärkeä muistisairaalle?

Palvelutarpeen arvioinnin avulla:

• Turvataan itsenäinen asuminen niin pitkään kuin mahdollista. Tämä voi tarkoittaa apuvälineiden hankintaa, ateriapalveluiden järjestämistä tai turvapuhelimen asentamista.

• Tunnistetaan sairauden eteneminen, jolloin palvelut voidaan sopeuttaa muuttuvaan tilanteeseen.

• Tuetaan omaisia, jotka usein kantavat suuren vastuun muistisairaan hoidosta.

• Varmistetaan kokonaisvaltainen tuki, johon voivat kuulua esimerkiksi kotihoidon palvelut, päivätoiminta ja taloudellinen tuki, kuten eläkkeensaajan hoitotuki.

“Hommasimme palvelutarpeen arvioinnissa myös ateriapalvelun. Se ei meidän tapauksessamme toiminut, koska se oli muistisairaille liian iso muutos omaan arkeen. Ruuat jäivät syömättä eivätkä ne tuntuneet maistuvan. Palasimme siihen, että tilasin heille netistä mm. valmisruokia, joita he suostuivat syömään. Toinen heistä osasi vielä lämmittää ruuan mikrossa.”

4. Mitä palveluita voi sisältyä arvioinnin jälkeen tehtävään suunnitelmaan?

Arvioinnin perusteella laaditaan yksilöllinen palvelusuunnitelma, joka voi sisältää esimerkiksi seuraavia tukimuotoja:

Apuvälineet ja turvallisuusratkaisut

• GPS-paikannin, liesivahti, turvapuhelin, ovihälyttimet ja muut arkea helpottavat laitteet.

Palvelut ja tuki

• Ateriapalvelut, kuljetuspalvelut ja siivouspalvelut.

• Päivätoiminta, joka tarjoaa sosiaalista vuorovaikutusta ja aktiviteetteja muistisairaalle.

• Kotihoidon käynnit tarvittaessa.

Taloudellinen tuki

• Eläkkeensaajan hoitotuki (Kela) muistisairauden aiheuttamiin lisäkuluihin.

• Kotitalousvähennys yksityisten palvelujen hankintaan.

Omaishoidon tuki

• Rahallinen korvaus ja vapaat omaishoitajalle, joka hoitaa sairastunutta kotona.

“Palvelutarpeen arvioinnissa saimme ohjeet eläkkeensaajan hoitotuen ja omaishoidon tuen hakemiseen Kelalta. Eläkkeensaajan hoitotuki oli itselleni ihan uusi asia”.

5. Mitä omaisen kannattaa tehdä arviointivaiheessa?

Omaisen kannattaa valmistautua palvelutarpeen arviointiin huolella:

• Kirjaa ylös muistisairaan arkisia haasteita ja turvallisuusriskejä.

• Kerro rehellisesti myös omasta jaksamisestasi ja tukitarpeistasi.

• Selvitä etukäteen, millaisia palveluja ja tukimuotoja kunnassasi/hyvinvointialueellasi on tarjolla.

• Keskustele avoimesti sairastuneen kanssa hänen toiveistaan ja tarpeistaan, jos se on mahdollista.

Yhteenveto

Palvelutarpeen arviointi on erityisen tärkeä muistisairausdiagnoosin jälkeen, sillä se auttaa suunnittelemaan sairauden etenemiseen sopivat tukitoimet. Arvioinnin kautta varmistetaan, että sairastunut voi asua turvallisesti ja itsenäisesti mahdollisimman pitkään, ja että omaiset saavat riittävästi tukea. Muistikoordinaattorit ja sosiaalitoimen työntekijät ovat tärkeitä kumppaneita tässä prosessissa, ja arvioinnin pohjalta laadittu palvelusuunnitelma toimii tukipilarina muistisairaan ja hänen omaistensa arjessa.

3. Muistisairaan kotona asuminen

Muistisairausdiagnoosin jälkeen moni sairastunut voi vielä pärjätä kotonaan itsenäisesti tai kevyen tuen avulla. Oikeanlaisilla palveluilla ja apuvälineillä voidaan tukea sairastuneen arjen sujuvuutta ja turvallisuutta.

Palvelut ja tuet arjen tueksi

Vaikka kotihoidon palvelut eivät vielä olisi tarpeen, on olemassa useita muita palveluita, jotka voivat helpottaa muistisairaan elämää.

Ateriapalvelut
Jos ruoanlaitto alkaa tuntua haastavalta, kunnalliset tai yksityiset ateriapalvelut voivat toimittaa valmiita aterioita suoraan kotiin. Ateriapalvelut varmistavat, että muistisairas saa säännöllisesti ravitsevaa ruokaa.

Kuljetuspalvelut
Monet kunnat tarjoavat kuljetuspalveluita ikääntyville ja vammaisille henkilöille, jotka eivät pysty käyttämään julkista liikennettä. Tämä voi auttaa pääsemään esimerkiksi kauppaan, lääkärikäynneille tai muihin tärkeisiin menoihin.

“Tätäkin palvelua olisi ollut tarjolla, mutta kuljetuspalveluun turvautumiseen oli läheisilleni liian korkea kynnys. Koko ikänsä omalla autolla ajelleet iäkkäät läheiseni totesivat vain, että ei me niitä vanhusten palveluja tarvita. Lopputulema oli sitten se, että joko minä tai sukulaismies kuljetti heitä asioilleen.” 

Päivätoiminta
Muistisairaille suunnattu päivätoiminta tarjoaa virikkeellistä tekemistä ja sosiaalista vuorovaikutusta. Se myös antaa omaisille hetken hengähdystauon arjesta. Päivätoimintaa järjestävät usein kunnat tai järjestöt.

Turvapuhelin ja hälytysjärjestelmät
Turvapuhelin mahdollistaa nopean avun hälyttämisen esimerkiksi kaatumisen sattuessa. Lisäksi kotiin voidaan asentaa muita hälytysjärjestelmiä, kuten savuhälyttimiä ja vesivuotovahteja, jotka parantavat turvallisuutta.

“Meillä turvapuhelin oli kytkettynä sekä ovivahtiin että ranteessa olevaan hälyttimeen. Näille oli kyllä käyttöä.”

Apuvälineet kotona asumisen tukena

Apuvälineet ovat tärkeä osa muistisairaan arjen tukemista. Ne voivat parantaa sekä turvallisuutta että toimintakykyä.

Turvalaitteet

• GPS-paikannin: Auttaa paikantamaan muistisairaan, jos hän eksyy.

• Ovivalvonta ja hälyttimet: Ilmoittavat omaisille tai sovitulle hoitotaholle, jos muistisairas poistuu kotoa odottamattomasti.

Arkea helpottavat välineet

• Lääkeannostelijat: Automatisoidut lääkeannostelijat huolehtivat, että lääkkeet otetaan oikeaan aikaan.

• Muistuttavat laitteet: Ääniviestit tai valomerkit voivat muistuttaa esimerkiksi ovien lukitsemisesta tai ruokailusta.

• Liikkumista tukevat välineet: Kävelytuet, tartuntakaiteet ja liukuesteet ehkäisevät kaatumisia.

“Parisen vuotta sitten lääkeannostelijoita meille ei vielä tarjottu enkä oikein usko, että niiden avulla olisi pärjätty. Ensin kokeiltiin sitä, että hoitaja kävi kotonassa tarkistamassa lääkkeiden annostelun dosettiin ja opastamassa lääkkeiden annostelussa. Aika nopeasti huomattiin kuitenkin tarve siihen, että kotihoidon piti tulla lääkkeet antamaan.”

Mistä apuvälineitä saa?
Apuvälineitä voi hankkia terveyskeskusten kautta, ja monia välineitä voi saada maksutta lainaan. Yksityisiä apuvälineliikkeitä löytyy myös, ja kotitalousvähennys voi auttaa kattamaan kuluja.

Mitä omaishoito tarkoittaa?

Omaishoito tarkoittaa läheisen antamaa säännöllistä tukea ja hoitoa muistisairaalle. Omainen voi auttaa esimerkiksi:

• Päivittäisissä askareissa, kuten siivouksessa, ruoanlaitossa ja kaupassakäynnissä

• Lääkkeiden muistuttamisessa ja terveyden seurannassa

• Muistisairaan sosiaalisen elämän ylläpitämisessä

Omaishoitoa tuetaan omaishoidon tuen avulla, joka voi sisältää rahallisen korvauksen, palveluita sekä vapaapäiviä omaishoitajalle. Tukea haetaan hyvinvointialueelta, ja sen myöntäminen perustuu palvelutarpeen arviointiin.

Mitä omaisen tulisi huomioida tässä vaiheessa?

Muistisairaan omaisen rooli on tärkeä, mutta se voi olla myös kuormittavaa. Tässä muutamia asioita, joita omaisen kannattaa huomioida:

Pidä huolta omasta jaksamisestasi

• Hyödynnä vertaistukiryhmiä ja omaishoitajille suunnattuja palveluita.

• Pyydä apua, jos arjen vastuu tuntuu liian raskaalta.

Seuraa muistisairaan vointia

• Kiinnitä huomiota esimerkiksi liikkumiseen, ruokailuun ja yleiseen toimintakykyyn.

• Ole yhteydessä muistikoordinaattoriin tai terveyskeskukseen, jos huomaat voinnin heikkenemistä.

Varmista turvallisuus kotona

• Tee tarvittavat muutokset kodin ympäristöön (esim. poista matot ja asenna kaiteet).

• Varmista, että muistisairas ei pääse käyttämään vaarallisia laitteita, kuten hellaa, ilman valvontaa.

Pohdi tulevia vaiheita

• Selvitä etukäteen, mitä palveluita ja tukimuotoja on saatavilla, kun kotihoidon tarve kasvaa.

• Keskustele avoimesti muistisairaan ja perheen kanssa tulevista ratkaisuista, kuten mahdollisesta siirtymisestä hoivapalveluihin.

En tainnut itse osata vaatia oikeita asioita tai kysyä oikeita kysymyksiä oikeaan aikaan. Tuntui, että olin koko ajan hieman jäljessä muistisairauden kanssa. Paras oppi on ollut se, että itse pitää olla aktiivinen, olla yhteydessä hyvinvointialueeseen, kysellä ja vaatia palveluita.

Lopuksi

Muistisairaan pärjääminen kotona ennen kotihoidon palveluita on mahdollista oikeanlaisten tukitoimien, apuvälineiden ja omaisen tuen avulla. Ateriapalvelut, turvalaitteet ja päivätoiminta tukevat itsenäistä asumista, kun taas apuvälineet parantavat turvallisuutta. Omaishoidon rooli on merkittävä, ja omaisen kannattaa varmistaa myös oma jaksamisensa. Valmistautuminen tuleviin vaiheisiin ja palveluiden hyödyntäminen auttavat tekemään arjesta sujuvaa ja turvallista.

4. Muistisairaan kotihoidon tuki ja palvelut

Muistisairaan kotihoito on tärkeä osa hänen hyvinvointinsa ja turvallisuutensa ylläpitämistä. Moni muistisairas haluaa asua kotona mahdollisimman pitkään, ja tätä tavoitetta tukee valikoima palveluita, tukimuotoja ja ratkaisuja. Tässä artikkelissa käydään läpi, mitä kotihoito tarkoittaa ja millaisia tukimuotoja ja apuvälineitä on saatavilla.

Kotihoito on yksi keskeisimmistä tuista muistisairaan arjen sujuvuuden varmistamiseksi. Kotihoidon työntekijät auttavat esimerkiksi:

• Päivittäisissä toimissa, kuten hygienian hoidossa ja pukeutumisessa

• Lääkkeiden annostelussa ja seurannassa

Kotihoidon laajuus määräytyy sairastuneen tarpeiden mukaan. Joissain tapauksissa kotihoito voi käydä vain muutaman kerran viikossa, kun taas toisinaan käyntejä voi olla useita kertoja päivässä.

“Kotihoito kävi läheisteni luona kolme kertaa päivässä. He huolehtivat lääkkeiden antamisen, katsoivat hieman ruokailun perään ja huolehtivat mm. hygieniasta. He laittoivat jopa pyykit koneeseen ja seuraavalla käyntikerralla nostivat ne kuivumaan”

Kotihoito ja omaiset

Hyvä yhteistyö kotihoidon ja omaisten välillä on olennaista. Omaiset voivat antaa arvokasta tietoa sairastuneen mieltymyksistä, päivärutiineista ja terveydentilan muutoksista. Kotihoidon työntekijöiden ja omaisten säännöllinen yhteydenpito varmistaa, että sairastuneen tarpeet tulevat huomioiduksi kokonaisvaltaisesti.

“Kotihoidolla oli vihko, johon he kirjasivat asioita, joita minun oli omaisena hyvä tietää tai jos päivän aikana oli tapahtunut jotain poikkeuksellista mutta ei akuuttia. Kotihoito otti minuun yhteyttä aktiivisesti myös puhelimitse, jos oli tarve. Soittelin vastuuhenkilölle säännöllisesti ja kotihoidon hoitajilla oli myös minun numeroni.”

Vuorohoito

Jos kotihoito ei riitä tai omaiset tarvitsevat hengähdystauon, vuorohoito voi olla hyvä ratkaisu. Vuorohoidossa muistisairas viettää lyhyitä jaksoja esimerkiksi palvelutalossa tai hoivakodissa, minkä jälkeen hän palaa kotiin. Tämä mahdollistaa omaishoitajalle levon ja sairastuneelle turvallisen ympäristön, jossa häntä tuetaan.

“Läheisteni kohdalla vuorohoitoa hyödynnettiin. Se helpotti huolta ihan valtavasti, kun tiesin heidän molempien olevan hyvässä hoidossa. Vuorohoidon kääntöpuoli oli se, että vuorohoitojakson jälkeen kotona pärjääminen oli aina kerta kerralta vaikeampaa ja lopulta mahdotonta. Toki muistisairauden eteneminen vaikutti tähän. Välillä mietin, että oliko väärin turvautua vuorohoitoon, mutta se oli kaikkien osapuolien ja virikkeidenkin näkökulmasta kuitenkin paras vaihtoehto.”

Yksityiset palvelut

Jos kunnalliset palvelut eivät riitä, kotiin voi hankkia yksityisiä hoivapalveluita. Näihin kuuluvat esimerkiksi:

• Kodinhoitopalvelut, jotka auttavat siivouksessa, ruoanlaitossa ja muissa arkiaskareissa

• Hoitopalvelut, kuten sairaanhoitajan käynnit tai henkilökohtainen avustaja

• Pihan huoltotoimenpiteet

Yksityisten palveluiden kustannuksiin voi usein saada tukea esimerkiksi kotitalousvähennyksen kautta.

“Tilasin läheisilleni pihan aurauksen, hiekoituksen ja nurmikon leikkuun yksityiseltä. Nämä palvelut helpottivat huomattavasti kotona pärjäämistä. Oli helpotus tietää, että lumimyräkän jälkeen kotihoito pääsi edelleen heidän pihaansa. Itse en olisi pystynyt näistä huolehtimaan, koska asuin sen verran kaukana.”

Kriisihoitopaikat

Äkillisissä tilanteissa, kuten omaishoitajan sairastuessa tai muistisairaan voinnin äkillisesti huonontuessa, voidaan tarvita kriisihoitopaikkaa. Kriisihoitoa järjestetään yleensä lyhytaikaisesti esimerkiksi palvelukeskuksissa tai hoivakodeissa. On hyvä selvittää etukäteen, mitkä paikat alueella tarjoavat tällaista palvelua.

“Meillä kriisihoitopaikkaan jouduttiin turvautumaan kahdesti: Kun omaishoitajana toiminut läheiseni sairastui itse ja siinä vaiheessa, kun läheiseni eivät enää kerta kaikkiaan pärjänneet kotona. Kotihoito oli jo pitkään ollut tätä mieltä kuten myös minä.”

Yhteenveto: Tuki ja palvelut muistisairaan kotihoidossa

1. Palvelutarpeen arviointi on ensimmäinen askel sopivan tuen suunnittelussa.

2. Kotihoito tukee sairastuneen päivittäistä selviytymistä kotona.

3. Hyödynnä eläkkeensaajan hoitotuki ja hanki tarvittavat apuvälineet.

4. Vuorohoito ja kriisihoitopaikat tarjoavat apua erityistilanteissa.

5. Omaisille on tarjolla omaishoidon tukea ja vapaapäiviä.

6. Yksityiset palvelut voivat täydentää kunnallista tukea.

Kotihoidon onnistuminen edellyttää yhteistyötä sairastuneen, omaisten ja hoitohenkilöstön välillä. Tavoitteena on luoda turvallinen ja toimiva arki, joka tukee sekä sairastuneen että hänen läheistensä hyvinvointia.

5. Kun muistisairas ei pärjää enää kotona

Jossain vaiheessa yleensä tulee vastaan tilanne, jossa muistisairas ei enää pärjää kotona, vaan täytyy ryhtyä miettimään muita ratkaisuja. Hyvinvointialueet tarjoavat tähän elämänvaiheeseen erilaisia ratkaisuja ja ensimmäisenä kannattaakin olla yhteydessä oman hyvinvointialueen ikäihmisten palveluun. Tämä uusi elämäntilanne vaatii yleensä uuden palvelutarpeen arvioinnin tai voi olla niinkin, että kotona pärjääminen voi loppua äkillisestikin, jos muistisairas loukkaantuu tai karkailee kotoaan. 

“Läheiseni olivat välillä vuorohoidossa, mutta jossain vaiheessa se ei enää riittänyt. Kriisipaikan kautta saimme lopulta heille ympärivuorokautisen hoivakodin. Mahtavaa oli se, että melkein 70 vuotta naimisissa ollut pariskunta pääsi samaan huoneeseen.”

Merkkejä siitä, että kotona asuminen ei enää onnistu

• Turvallisuusongelmat
  Muistisairas eksyy kodin ulkopuolella tai vaarantaa itsensä esimerkiksi unohtamalla lieden päälle.

• Päivittäisten toimien hallinta heikkenee
  Syöminen, peseytyminen ja pukeutuminen jäävät hoitamatta ilman jatkuvaa apua.

• Omaisten kuormitus kasvaa liian suureksi
  Omaiset eivät enää pysty tarjoamaan riittävää tukea, ja heidän jaksamisensa vaarantuu.

• Terveydentilan heikkeneminen
  Muistisairas tarvitsee ympärivuorokautista valvontaa tai hoitoa esimerkiksi kaatumisriskin tai muiden sairauksien vuoksi.

Muistisairaan elämä eri asumismuodoissa

Kaikki muistisairaat eivät tarvitse ympärivuorokautista hoivaa heti sairauden alkuvaiheessa. Nykyään on tarjolla erilaisia asumisratkaisuja, jotka tarjoavat tukea, mutta myös itsenäisyyttä. Tässä katsaus yleisimpiin vaihtoehtoihin.

1. Yhteisöllinen asuminen – itsenäisyyttä ja yhteisön tukea

Yhteisöllinen asuminen tarkoittaa asumismuotoa, jossa ikääntyneet ja muistisairaat asuvat omissa asunnoissaan, mutta käytettävissä on yhteisiä tiloja ja palveluita.

Millainen arki on yhteisöllisessä asumisessa?

• Asukkailla on oma asunto, jossa voi elää omien tapojen mukaan.

• Yhteistilat, kuten ruokailu- ja oleskelutilat, mahdollistavat sosiaalisen kanssakäymisen.

• Hoitohenkilökunta on saatavilla, mutta ei jatkuvasti paikalla – apua saa sovitusti.

• Asukkaat voivat osallistua yhteisiin aktiviteetteihin, kuten liikuntaan, musiikkituokioihin ja kulttuuritapahtumiin.

Kenelle se sopii?

• Muistisairaille, joiden toimintakyky on vielä hyvä.

• Heille, jotka haluavat säilyttää mahdollisimman itsenäisen elämän, mutta kaipaavat tarvittaessa apua.

• Sosiaalisuutta arvostaville, jotka hyötyvät yhteisön tarjoamasta tuesta.

Mitä omaisen on hyvä tietää?

• Yhteisöllisessä asumisessa ei ole jatkuvaa hoitoa, joten muistisairaan vointia on hyvä seurata.

• Jos sairaus etenee, voi olla tarpeen siirtyä ympärivuorokautiseen hoivaan.

• Palveluita, kuten kotisairaanhoitoa, voi järjestää joustavasti.

2. Palvelutalot ja tuettu asuminen – turvallisuutta ja yksilöllistä apua

Palvelutaloissa asukas saa enemmän tukea kuin täysin itsenäisessä asumisessa, mutta silti omassa asunnossaan.

• Asukkailla on oma koti, mutta saatavilla on hoiva- ja tukipalveluita tarpeen mukaan.

• Usein tarjolla on päivittäisiä palveluita, kuten siivous, ateriat ja lääkkeiden jako.

• Sosiaaliset kontaktit ovat helpommin saavutettavissa kuin täysin yksin asuessa.

• Asumismuoto sopii muistisairauden alkuvaiheessa tai lievemmässä muodossa eläville.

3. Perhehoito – kodinomainen vaihtoehto

Perhehoidossa muistisairas asuu hoitajan kodissa tai omaisensa luona ja saa siellä tarvitsemansa hoivan.

• Ympäristö on pieni ja kodinomainen, mikä voi rauhoittaa muistisairasta.

• Sopii erityisesti, jos suuret laitokset aiheuttavat levottomuutta.

• Yksilöllinen hoiva: Perhehoitaja tuntee hyvin hoidettavan tarpeet ja tavat.

• Ei aina ympärivuorokautista hoitoa, mutta hoitajalla on vastuu asukkaan hyvinvoinnista.

4. Ympärivuorokautinen hoivakoti

Kun muistisairaus etenee niin pitkälle, ettei itsenäinen tai kevyemmin tuettu asuminen ole enää turvallista, ympärivuorokautinen hoivakoti tarjoaa jatkuvan hoivan ja tuen. Hoitohenkilökunta on paikalla ympäri vuorokauden, ja asukkaiden hyvinvointia seurataan säännöllisesti.

“Läheiseni asui niin pitkään kotona kuin suinkin pystyi, joten ainut asumis- ja hoivamuoto, joka seuraavaksi tuli kyseeseen, oli ympärivuorokautinen hoivakoti.”

Miten ympärivuorokautiseen hoivakotiin voi päästä?

Prosessi hoivakotiin pääsystä voi vaihdella sairastuneen tilanteen, hänen tarpeidensa ja asuinpaikkansa hyvinvointialueen käytäntöjen mukaan. Vaikka lainsäädäntö on sama kaikille, käytännön toteutus saattaa erota eri alueilla.

1. Palvelutarpeen arviointi

Ensimmäinen askel on jälleen palvelutarpeen arviointi, jossa selvitetään, millaisia palveluja muistisairas tarvitsee. Arviointi tehdään yleensä hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten, kuten muistikoordinaattorin tai palveluohjaajan toimesta.

Arvioinnissa huomioidaan:

• Muistisairaan toimintakyky, terveydentila ja arjessa selviytyminen.

• Turvallisuuden ja valvonnan tarve.

• Jo käytössä olevat palvelut ja niiden riittävyys.

• Omaisilta saatu tieto sairastuneen arjesta ja tarpeista.

Palvelutarpeen arviointi johtaa hoito- ja palvelusuunnitelman laatimiseen tai päivittämiseen, jossa määritellään, mitä palveluja sairastunut tarvitsee nyt ja tulevaisuudessa.

“Vanhempani olivat ensin arviointijaksolla vuorohoitokodissa. Arviointijakson loppuarvio oli se, että he pärjäävät edelleen kotona. Olin aktiivisesti yhteydessä koko ajan kotihoitoon ja myös hyvinvointialueeseen. Kun tilanne muutaman viikon päästä arviointijakson päätyttyä oli taas todella huono, tein huoli-ilmoituksen ja olin jälleen yhteydessä hyvinvointialueeseen. Tällöin vanhempani pääsivät lopulta kriisipaikalle. Kriisipaikalla tehtiin uusi palvelutarpeen arviointi ja he pääsivät jonoon ympärivuorokautiseen hoivakotiin. Kaikeksi onneksi paikka järjestyi todella nopeasti. Vaikka loppujen lopuksi paikka hoivakodista järjestyi ja kaikki meni hyvin, niin olisi tämä vaihe voinut jouhevamminkin mennä. Kriisipaikalle joutuminen oli turha ja raskas välivaihe arviointijakson, kotikuntoiseksi toteamisen ja pysyvän hoivakotipaikan välissä.”

2. Hakemus hoivakotiin

Kun palvelutarve on todettu, seuraava vaihe on hoivakotipaikan hakeminen. Tämä voi tapahtua eri tavoin riippuen hyvinvointialueesta:

• Julkiset hoivakodit:
  Hakemus tehdään suoraan hyvinvointialueen kautta.

• Yksityiset hoivakodit:
  Näihin paikkoihin voi saada hyvinvointialueen myöntämän palvelusetelin tai maksaa kustannukset itse.

Hakemuksen liitteet voivat sisältää:

• Lääkärin lausunnon diagnoosista ja terveydentilasta.

• Hoito- ja palvelusuunnitelman.

• Palvelutarpeen arvioinnin tulokset.
  
  

3. Hoivakotipaikan myöntäminen

Paikan myöntäminen perustuu kokonaisvaltaiseen arvioon sairastuneen tilanteesta ja tarpeista. Kiireellisissä tapauksissa, kuten silloin, kun turvallisuus on vaarassa, voidaan paikka myöntää nopeutetusti.

On tärkeää huomata, että hyvinvointialueilla voi olla erilaisia kriteereitä ja jonotuskäytäntöjä. Esimerkiksi paikkojen määrä ja saatavuus voivat vaikuttaa odotusaikaan.

Jos paikkaa ei voida heti tarjota, voidaan väliaikaisena ratkaisuna hyödyntää:

• Vuorohoitoa: Lyhytaikaista hoitoa hoivakodissa.

• Kriisihoitopaikkoja: Hätätilanteisiin suunnattuja paikkoja.

• Tehostettua kotihoitoa: Jos kotona asuminen on vielä mahdollinen vaihtoehto.
  
  

“Hoivakotiin pääsy vaati minulta läheisenä todella paljon ja se oli raskasta aikaa. Luulen, että yksi ratkaiseva tekijä kuitenkin oli se, kun äitini sanoi palvelutarpeen arvioinnissa, että hän ei enää pärjää kotona eikä pysty huolehtimaan puolisostaan.”

“Meille hyvinvointialue myönsi palvelusetelin, jonka perusteella läheiseni pääsi ympärivuorokautiseen hoitoon. Ilman palveluseteliä ympärivuorokautinen hoivakotipaikka ei olisi ollut meille mahdollinen.”

4. Ympärivuorokautisen hoivakodin kustannukset

Vuokra
Hoivakodissa asuva maksaa vuokraa tai hoitomaksua, joka kattaa asumisen ja peruspalvelut. Kelalta voi hakea eläkkeensaajan asumistukea hoivakodin vuokraan.

Hoivamaksut ja perushoito (Asiakasmaksu)
Hoivamaksu kattaa perushoidon, kuten ruokailut, hygienia-avun ja lääkityksen seurannan. Hyvinvointialueen itsensä tuottaman tai ostopalveluna järjestämän palveluasumisen asiakasmaksun (“hoivamaksu”) määrä lasketaan jokaiselle erikseen asiakasmaksulain mukaan. Maksut määräytyvät kuukausitulojen mukaan. Kuukausituloiksi lasketaan jatkuvat ja toistuvasti saadut tulot kuten palkka-, eläke- ja etuustulot. Myös mm. osinko- ja korkotulot ovat toistuvia tuloja. Asiakasmaksuun ei sen sijaan vaikuta omistukset, joista ei ole tuottoa (esim. omassa käytössä tai tyhjillään oleva asunto tai kesämökki).

Ennen asiakasmaksun määräytymistä kuukausituloista vähennetään asumis-, lääke-, ja edunvalvontakulut. Myös tietyt välttämättömät hoito- tai hygieniatuotteet voi vähentää kuukausituloista (esim. välttämätön perusvoide). Vähennysten jälkeen asiakasmaksu voi olla enintään 85 % nettokuukausituloista. Omaisuuden myymisestä saatavat kertaluonteiset tulot eivät vaikuta asiakasmaksuun.

Asiakasmaksussa huomioidaan esimerkiksi omistusasujalta hoitovastikkeet tai vastaavasti omakotiasujalta lämmitys- ja sähkökulut kuuden ensimmäisen kuukauden ajan hoivakotiin muutettaessa.

Hyvinvointialueet voivat järjestää palveluasumista myös palvelusetelillä. Sen arvoa ei säätele asiakasmaksulaki vaan palvelusetelilaki. Palvelusetelimallissa asiakas maksaa palvelusetelin omavastuuosuuden, joka on palveluntuottajan hinnan ja palvelusetelin välinen erotus.

Keskimäärin asiakas joutuu maksamaan itse noin 600–2500 euroa kuukaudessa, kun hoivakotipaikka on saatu hyvinvointialueen kautta. Jos hoivakotipaikan hankkii itse suoraan yksityiseltä palveluntarjoalta, hinta voi olla keskimäärin noin 2500–6000 euroa kuukaudessa.

“Meille hyvinvointialue myönsi palvelusetelin ja sen avulla vanhempani pääsivät yksityiseen ympärivuorokautiseen hoivakotiin. Silloin oli se tilanne, että kunnalliset paikat olivat aivan täynnä ja todennäköisempää oli saada paikka yksityiseltä. Kulut olivat jonkin verran suuremmat. Toimitin hyvinvointialueelle kaikki tarvittavat tuloselvitykset heti hakuprosessin alussa ja aina vähintään vuosittain vuoden alussa. Vuoden aikanakin toimitin tarvittaessa uusia laskelmia, jos esim. apteekkikulut nousivat. Vanhemmilleni jäi kuukausittain tuloista tietty summa, jolla piti sitten kattaa muut menot”

Ateriamaksut
Ateriat kuuluvat yleensä hoivakodin palveluihin.

Lääkkeet ja terveydenhuollon kulut
Hoivakoti ei yleensä kustanna lääkkeitä, vaan asukas maksaa ne itse. Lääkärikäynnit ja erikoishoidot saattavat myös aiheuttaa lisäkuluja, jos ne eivät kuulu perusmaksuun.

“Hoivakotiin lääkkeet tulivat paikallisesta apteekista. Apteekin kanssa piti tehdä oma sopimus lääkkeiden jakelusta. Lääkkeet toimitettiin annosjakelupusseissa suoraan hoivakotiin. Lasku apteekista tuli sitten suoraan minulle”

Lisäpalvelut ja henkilökohtaiset kulut
Hoivakodin perusmaksun lisäksi tulee yleensä maksuja lisäpalveluista, kuten:

• Parturi- ja kampaamopalvelut (esim. 20–50 € per kerta)

• Fysioterapia tai kuntoutus (50–100 € per kerta, jos ei kuulu hoitosuunnitelmaan)

• Vapaa-ajan aktiviteetit, kuten retket ja viriketoiminta

5. Muutto hoivakotiin

Kun paikka on myönnetty, siirtyminen hoivakotiin on hyvä suunnitella huolellisesti mahdollisuuksien mukaan. Tieto vapautuvasta paikasta voi toki tulla hyvin lyhyellä varoitusajalla ja muutto siihen heti perään. Tässä vaiheessa omaisten ja henkilökunnan välinen yhteistyö on erityisen tärkeää.

Huomioitavia asioita muuton yhteydessä:

• Muistisairaan osallistaminen:
  On tärkeää, että sairastunut tuntee olevansa mukana päätöksenteossa, mikäli se on mahdollista.

• Henkilökohtaiset tavarat:
  Tutut esineet, kuten valokuvat, vaatteet ja muut kodin tavarat, voivat helpottaa sopeutumista.

• Tiedonsiirto:
  Omaiset voivat antaa henkilökunnalle tietoa sairastuneen rutiineista, mieltymyksistä ja yksilöllisistä tarpeista.

“Meillä kaikki tapahtui todella nopeasti sitten, kun hoivakotipaikka oli saatu. En itsekään enää muista, missä järjestyksessä kaikki lopulta tapahtui. Kävin kuitenkin katsomassa heidän tulevan huoneensa, allekirjoitin hoivakodilla mm. vuokrasopimuksen, järjestin heille apteekkisopimukset kuntoon, vein huoneeseen heidän tavaroitaan sekä kävin ostamassa joitakin huonekaluja. Jossain vaiheessa vanhempani tuotiin kriisipaikalta uuteen kotiinsa. Olihan se outo ja uusi tilanne meille kaikille.”

Eri tilanteet ja hyvinvointialueiden erot

Vaikka lainsäädäntö ohjaa hoivakotipaikkojen myöntämistä yhdenmukaisesti koko Suomessa, käytännöt ja saatavilla olevat vaihtoehdot voivat vaihdella hyvinvointialueittain. Esimerkiksi:

• Joillakin alueilla on enemmän julkisia paikkoja, kun taas toisilla yksityiset hoivakodit ovat yleisempiä.

• Jonotusajat ja kiireellisten tapausten käsittely voivat vaihdella.

• Palvelusetelien käyttö ja niiden arvo voivat erota alueiden välillä.

Siksi omaisten on hyvä olla yhteydessä oman hyvinvointialueensa palveluohjaajiin ja selvittää paikalliset käytännöt.

Omaisten rooli prosessissa

Omaisilla on tärkeä rooli koko prosessin ajan. He voivat auttaa hakemusten täyttämisessä, antaa tietoa sairastuneen arjesta ja olla mukana muuton suunnittelussa. Lisäksi omaisten kannattaa pysyä aktiivisina yhteydenpidossa hoivakodin henkilökunnan kanssa myös muuton jälkeen.

“Monta kertaa tulin miettineeksi, miten sellaiset muistisairaat pärjäävät, joilla ei ole omaisia pitämässä heidän puoliaan ja hoitamassa heidän asioitaan. Omaiselle tulee hoidettavaksi paljon asioita, vaikka ei itse hoivaan osallistuisikaan.”

Miten siirtyminen toteutetaan?

Hoivakotiin siirtyminen on merkittävä vaihe muistisairaan elämässä, ja siihen liittyvä prosessi sisältää useita vaiheita palvelutarpeen arvioinnista hoivakotipaikan hakemiseen ja muuttoon. Hyvä suunnittelu, avoin tiedonkulku ja omaisten aktiivinen osallistuminen ovat avainasemassa, jotta siirtyminen on mahdollisimman sujuva ja yksilölliset tarpeet tulevat huomioiduiksi.

Omaisten rooli ja tunteet siirtymävaiheessa

Kun muistisairas siirtyy pois kotoa, omaisten rooli muuttuu. He eivät enää ole ensisijaisia hoitajia, mutta heidän tukensa on silti tärkeää. Läheisten läsnäolo, vierailut ja yhteydenpito auttavat sairastunutta sopeutumaan uuteen ympäristöön.

Tämä vaihe voi herättää omaisissa monenlaisia tunteita, kuten syyllisyyttä ja surua. On tärkeää muistaa, että siirtyminen tapahtuu sairastuneen hyvinvoinnin ja turvallisuuden takaamiseksi. Omaisten kannattaa hakea vertaistukea ja jakaa tunteitaan muiden samankaltaisessa tilanteessa olevien kanssa.

Mitä omaisen tulisi huomioida?

1. Varaa aikaa siirtymisen suunnitteluun.
   Tutustu eri vaihtoehtoihin ja käy mahdollisuuksien mukaan katsomassa hoivakoteja.

2. Osallista muistisairas päätöksentekoon.
   Keskustele hänen kanssaan toiveista ja tarpeista, mikäli mahdollista.

3. Tiedota henkilökunnalle sairastuneen yksilöllisistä tavoista ja mieltymyksistä.
   Esimerkiksi lempiruokia, rutiineja tai tapoja, jotka tuovat turvallisuuden tunnetta.

4. Pidä yllä säännöllistä yhteydenpitoa.
   Muistisairas tarvitsee edelleen läheistensä tukea ja läsnäoloa.
   

Lopuksi

Kun muistisairas ei enää pärjää kotona, siirtyminen tehostettuun palveluasumiseen tai hoivakotiin voi olla tarpeen. Tämä vaihe on suuri muutos, mutta sen tarkoituksena on varmistaa sairastuneen hyvinvointi ja turvallisuus. Hyvä ennakkosuunnittelu, palvelutarpeen arviointi ja omaisten tuki auttavat tekemään siirtymästä mahdollisimman sujuvan ja arvokkaan kokemuksen kaikille osapuolille.

---

Meidän tapauksessamme ympärivuorokautiseen hoivakotiin pääsy eteni näin:

• Vanhempani olivat ensin yhdessä arviointijaksolla vuorohoitokodissa. Arviointijakson loppuarvio oli se, että he pärjäävät edelleen kotona. Ennen arviointijaksoa olin tehnyt hakemuksen ympärivuorokautiseen hoivakotiin.
  

• Olin aktiivisesti yhteydessä koko ajan kotihoitoon ja myös hyvinvointialueeseen sekä ennen että jälkeen arviointijakson.
   

• Kun tilanne muutaman viikon päästä arviointijakson päättymisen jälkeen oli taas todella huono, tein huoli-ilmoituksen ja olin jälleen yhteydessä hyvinvointialueeseen. Tällöin vanhempani pääsivät lopulta kriisipaikalle.
   

• Kriisipaikalla tehtiin uusi palvelutarpeen arviointi ja he pääsivät jonoon ympärivuorokautiseen hoivakotiin. Paikalla olivat vanhempieni lisäksi minä ja kaksi henkilöä ikäihmisten palvelusta.
  

• Tämän jälkeen saimme onneksi päätöksen siitä, että heille myönnettiin palveluseteli, joka oikeutti hoivakotiin. Periaatteessa olisin voinut lähteä etsimään hoivakotia myös lähempää omaa asuinpaikkaani, mutta ikäihmisten palvelun kautta sain tiedon, että vanhempieni asuinkunnasta järjestyi nopeasti heille paikka.
  

• Sitten kaikki tapahtui nopeasti: Kävin tutustumassa heidän tulevaan hoivakotiinsa ja huoneeseensa, allekirjoitin hoivakodilla mm. vuokrasopimuksen, järjestin heille apteekkisopimukset kuntoon, vein huoneeseen heidän tavaroitaan sekä kävin ostamassa joitakin huonekaluja. Jossain vaiheessa vanhempani tuotiin kriisipaikalta uuteen kotiinsa.
  

• Hoivakodin kanssa sovimme, että he hakevat vanhemmilleni eläkkeensaajan korkeinta tukea ja minä tein heille hakemuksen eläkkeensaajan asumistukeen Kelalta.

“Minulle hoivakotipaikan saaminen oli omaisena suuri helpotus. Jatkuva huoli ja puhelimen kyttääminen vähenivät huomattavasti. Hoivakodin kanssa kommunikoin paikan päällä, soitellen tai viestitellen.” 

6. Elämä ympärivuorokautisessa hoivakodissa

Kun muutto hoivakotiin on tehty, alkaa sekä muistisairaalla että heidän omaisillaan uusi elämänvaihe. Sopeutuminen uuteen arkeen voi viedä aikaa, ja monia kysymyksiä nousee esiin: Millaista päivittäinen elämä hoivakodissa on? Miten siellä huolehditaan asukkaan hyvinvoinnista, turvallisuudesta ja virikkeistä?

Päivittäinen elämä

Muistisairaille tarkoitetuissa hoivakodeissa elämä pyritään pitämään mahdollisimman kodinomaisena ja turvallisena. Asukkaille on yleensä omat huoneet tai pienet asunnot, joissa voi olla omia huonekaluja ja henkilökohtaisia esineitä. Yhteisissä tiloissa vietetään aikaa muiden asukkaiden kanssa.

Päivittäinen rytmi on säännöllinen ja ennakoitava, mikä luo turvallisuutta ja hoitajat ovat paikalla ympäri vuorokauden auttamassa arjen askareissa.

Yhteisissä tiloissa voi katsella televisiota, kuunnella musiikkia tai vain seurustella muiden kanssa.

Aktiviteetit ja viriketoiminta

Virikkeellinen arki tukee muistisairaan hyvinvointia ja hidastaa sairauden etenemistä. Hoivakodeissa järjestetään monenlaista toimintaa, johon asukas voi osallistua vointinsa mukaan.

• Liikunta
  Kevytjumppa, ulkoilu, tuolijumppa ja venyttelyt ovat yleisiä.

• Musiikki ja kulttuuri
  Yhteislaulu, musiikkiesitykset, teatterivierailut tai taidetyöpajat.

• Muistelutuokiot
  Vanhojen valokuvien ja musiikin avulla muistellaan menneitä.

• Arjen askareet
  Esimerkiksi leipominen, puutarhanhoito ja käsityöt tarjoavat mielekästä tekemistä.

Monissa hoivakodeissa panostetaan yksilölliseen aktivointiin, jolloin toiminta mukautetaan asukkaiden mielenkiinnon kohteiden ja toimintakyvyn mukaan.

“Läheiseni väritteli paljon hänelle printattuja kuvia. Se oli jonkin aikaa hyvinkin mieleistä tekemistä. Palvelukodilla myös leivottiin ja järjestettiin esimerkiksi itsenäisyyspäivän juhla. Siellä kävi myös välillä opiskelijoita, jotka lakkasivat läheiseni kynnet. Sairauden eteneminen näkyi myös hänen omassa aktiivisuudessaan ja vähitellen erilainen viriketoiminta lakkasi kiinnostamasta.”

Ruokailu

Hoivakodeissa ruoka tarjoillaan säännöllisesti, ja sen ravitsemuksellinen laatu on tärkeää muistisairaan terveyden ylläpitämiseksi.

Ateriat tarjotaan päivittäin – yleensä aamiainen, lounas, päiväkahvi, päivällinen ja iltapala. Ruoka on yleensä kotiruokatyylistä ja helposti syötävää, ja tarvittaessa tarjotaan erityisruokavalioita. Henkilökunta varmistaa, että asukas juo riittävästi ja syö riittävän monipuolisesti.

Ateriat nautitaan yhteisissä ruokailutiloissa, mutta tarvittaessa ruoka voidaan tuoda myös huoneeseen.

Terveydenhuolto

Hoivakodissa asuvien lääkäripalvelut hoituvat joko paikan päällä tai erikseen sovituilla vastaanottokäynneillä. Hoitajat huolehtivat lääkkeiden annostelusta ja niiden vaikutusten seurannasta.

Jos asukas tarvitsee erikoislääkärin hoitoa (esim. silmälääkäri, hammaslääkäri), se on yleensä omaisen vastuulla. Hoitajat voivat auttaa esim. kuljetuksen tilaamisessa.

Jos asukas puolestaan sairastuu äkillisesti, hoitajat arvioivat tilanteen ja tarvittaessa järjestävät lääkärikäynnin tai sairaalahoitoa.

“Kun läheiseni piti päästä tutkimuksiin keskussairaalaan, hoivakoti tilasi hänelle sovitusti taksin. Olin sopinut hoitajien kanssa, mihin taksi keskussairaalalla tulee ja minä olin läheistäni vastassa keskussairaalan pihassa.”

“Terveyskeskukseen äitini meni hoivakodista tilatun taksin kyydissä. Itse en tuolloin päässyt paikalle, mutta hoivakodilta järjestettiin hänen avukseen vapaaehtoinen saattaja SPR:ltä.”

Mitä omaisen on hyvä huomioida?

Omaisilla on tärkeä rooli muistisairaan hyvinvoinnin tukemisessa myös hoivakodissa. Tässä muutamia vinkkejä:

• Käy säännöllisesti vierailulla
  Asukkaan toimintakyvystä riippuen lyhyetkin vierailut voivat tuoda paljon iloa.

• Osallistu hoitopalavereihin
  Näissä keskustellaan muistisairaan voinnista, hoidosta ja tulevista tarpeista.

• Tue yksilöllistä hoitoa
  Kerro henkilökunnalle asukkaan mieltymyksistä, harrastuksista ja elämänhistoriasta, jotta hoito voidaan räätälöidä yksilöllisesti.

• Huolehdi henkilökohtaisista tavaroista
  Asukkaalla voi olla omia vaatteita, valokuvia, kirjoja tai muita hänelle tärkeitä esineitä.

• Muista yhteydenpito
  Jos vierailut eivät ole aina mahdollisia, monissa palvelukodeissa on mahdollisuus soittaa tai käyttää videopuheluita.

“Täytyy myöntää, että vierailut hoivakodilla olivat usein aika raskaita. Olin naivisti kuvitellut, että se olisi vähän kuin ennen vanhaan. Äitini ei koskaan sanonut kaipaavansa takaisin kotiin, mutta sen verran hyvin äitini tunsin, että tiesin hänen näin ajattelevan. Vaikutti siltä kuin hän olisi tietyllä tavalla luovuttanut. Toisaalta hän myös ihan selvästi koki, että minulle voi kaikki murheet ja harmit purkaa, kun kävin siellä.”

“Osallistuin hoitopalavereihin, joissa lääkäri oli mukana. Ensimmäisessä hoitopalaverissa sovimme lääkärin kanssa, että hän kirjoittaa edunvalvontavaltuutusta ja edunvalvontaa varten lääkärintodistukset siinä vaiheessa, kun DVV niitä tarvitsee.”

“Meidän hoitopalaverissa käytiin läpi kaikki perusasiat ja tarkastettiin myös lääkitys. Hoitopalaverissa sovittiin myös elvytyskiellosta. En ollut itse tähän edes valmistautunut, mutta lääkäri lähestyi asiaa hienotunteisesti ja osasi perustella asian hyvin.”

“Vein hoivakotiin loppujen lopuksi aika vähän henkilökohtaisia esineitä. Äitini ei niitä halunnut, kun oli huomannut, että joitakin hänelle tärkeitä tavaroita oli huoneesta kadonnut heti alkuvaiheessa.”

Ulkopuolelta tilattavat palvelut

Vaikka hoivakodit tarjoavat monia peruspalveluita, tietyt lisäpalvelut voivat tuoda lisää mukavuutta ja hyvinvointia asukkaalle.

Palveluita, joita voi tilata ulkopuolelta:

• Parturi- ja kampaamopalvelut
  Monet hoivakodit tekevät yhteistyötä kampaajien kanssa, ja hiustenleikkaus tai permanentti voidaan tilata kotiin.

• Jalkahoito
  Erityisesti diabeetikoille ja liikuntarajoitteisille jalkahoito on tärkeä.

• Fysioterapia ja hieronta
  Jos asukas tarvitsee kuntoutusta tai apua liikkumiseen, fysioterapeutti voi käydä paikan päällä.

• Kulttuuri- ja virkistyspalvelut
  Esimerkiksi musiikkiterapeutti, lemmikkivierailut tai taidetyöpajat voidaan tilata erikseen.

“Läheiselleni nämä palvelut tilattiin hoivakodin toimesta. Maksullisista palveluista lähetettiin minulle aina lasku. Tästä järjestelystä sovittiin siinä vaiheessa, kun läheiseni muutti hoivakotiin.”

Yhteenveto

Ympärivuorokautinen palveluasuminen tarjoaa turvallisen ja hoitavan ympäristön muistisairaalle, mutta omaisten rooli pysyy edelleen tärkeänä. Päivittäinen elämä koostuu rutiineista, virikkeistä ja yksilöllisestä hoidosta. Muistisairaan hyvinvoinnin tukemiseksi on hyvä pysyä aktiivisesti mukana hänen elämässään, hyödyntää ulkopuolisia palveluita ja pitää yhteyttä hoitohenkilökuntaan.

Ympärivuorokautinen hoivakoti on usein elämän viimeinen asuinpaikka ja siellä pyritään turvaamaan hyvä ja arvokas arki loppuun saakka.

“Hoivakodissa asumisen pituus vaihtelee, jotkut asuvat siellä 10 vuotta ja jotkut lyhyemmän ajan. Meidän hoivakotiaika jäi puoleentoista vuoteen.”

Osio 3: Jälkihoito julkaistaan keväällä 2025.

Tilaa uutiskirjeemme, niin saat sähköpostia, kun lisäämme sivuille uutta tietoa.