5. Kun muistisairas ei pärjää enää kotona
Jossain vaiheessa yleensä tulee vastaan tilanne, jossa muistisairas ei enää pärjää kotona, vaan täytyy ryhtyä miettimään muita ratkaisuja. Hyvinvointialueet tarjoavat tähän elämänvaiheeseen erilaisia ratkaisuja ja ensimmäisenä kannattaakin olla yhteydessä oman hyvinvointialueen ikäihmisten palveluun. Tämä uusi elämäntilanne vaatii yleensä uuden palvelutarpeen arvioinnin tai voi olla niinkin, että kotona pärjääminen voi loppua äkillisestikin, jos muistisairas loukkaantuu tai karkailee kotoaan.
“Läheiseni olivat välillä vuorohoidossa, mutta jossain vaiheessa se ei enää riittänyt. Kriisipaikan kautta saimme lopulta heille ympärivuorokautisen hoivakodin. Mahtavaa oli se, että melkein 70 vuotta naimisissa ollut pariskunta pääsi samaan huoneeseen.”
Merkkejä siitä, että kotona asuminen ei enää onnistu
Turvallisuusongelmat
Muistisairas eksyy kodin ulkopuolella tai vaarantaa itsensä esimerkiksi unohtamalla lieden päälle.Päivittäisten toimien hallinta heikkenee
Syöminen, peseytyminen ja pukeutuminen jäävät hoitamatta ilman jatkuvaa apua.Omaisten kuormitus kasvaa liian suureksi
Omaiset eivät enää pysty tarjoamaan riittävää tukea, ja heidän jaksamisensa vaarantuu.Terveydentilan heikkeneminen
Muistisairas tarvitsee ympärivuorokautista valvontaa tai hoitoa esimerkiksi kaatumisriskin tai muiden sairauksien vuoksi.
Muistisairaan elämä eri asumismuodoissa
Kaikki muistisairaat eivät tarvitse ympärivuorokautista hoivaa heti sairauden alkuvaiheessa. Nykyään on tarjolla erilaisia asumisratkaisuja, jotka tarjoavat tukea, mutta myös itsenäisyyttä. Tässä katsaus yleisimpiin vaihtoehtoihin.
1. Yhteisöllinen asuminen – itsenäisyyttä ja yhteisön tukea
Yhteisöllinen asuminen tarkoittaa asumismuotoa, jossa ikääntyneet ja muistisairaat asuvat omissa asunnoissaan, mutta käytettävissä on yhteisiä tiloja ja palveluita.
Millainen arki on yhteisöllisessä asumisessa?
Asukkailla on oma asunto, jossa voi elää omien tapojen mukaan.
Yhteistilat, kuten ruokailu- ja oleskelutilat, mahdollistavat sosiaalisen kanssakäymisen.
Hoitohenkilökunta on saatavilla, mutta ei jatkuvasti paikalla – apua saa sovitusti.
Asukkaat voivat osallistua yhteisiin aktiviteetteihin, kuten liikuntaan, musiikkituokioihin ja kulttuuritapahtumiin.
Kenelle se sopii?
Muistisairaille, joiden toimintakyky on vielä hyvä.
Heille, jotka haluavat säilyttää mahdollisimman itsenäisen elämän, mutta kaipaavat tarvittaessa apua.
Sosiaalisuutta arvostaville, jotka hyötyvät yhteisön tarjoamasta tuesta.
Mitä omaisen on hyvä tietää?
Yhteisöllisessä asumisessa ei ole jatkuvaa hoitoa, joten muistisairaan vointia on hyvä seurata.
Jos sairaus etenee, voi olla tarpeen siirtyä ympärivuorokautiseen hoivaan.
Palveluita, kuten kotisairaanhoitoa, voi järjestää joustavasti.
2. Palvelutalot ja tuettu asuminen – turvallisuutta ja yksilöllistä apua
Palvelutaloissa asukas saa enemmän tukea kuin täysin itsenäisessä asumisessa, mutta silti omassa asunnossaan.
Asukkailla on oma koti, mutta saatavilla on hoiva- ja tukipalveluita tarpeen mukaan.
Usein tarjolla on päivittäisiä palveluita, kuten siivous, ateriat ja lääkkeiden jako.
Sosiaaliset kontaktit ovat helpommin saavutettavissa kuin täysin yksin asuessa.
Asumismuoto sopii muistisairauden alkuvaiheessa tai lievemmässä muodossa eläville.
3. Perhehoito – kodinomainen vaihtoehto
Perhehoidossa muistisairas asuu hoitajan kodissa tai omaisensa luona ja saa siellä tarvitsemansa hoivan.
Ympäristö on pieni ja kodinomainen, mikä voi rauhoittaa muistisairasta.
Sopii erityisesti, jos suuret laitokset aiheuttavat levottomuutta.
Yksilöllinen hoiva: Perhehoitaja tuntee hyvin hoidettavan tarpeet ja tavat.
Ei aina ympärivuorokautista hoitoa, mutta hoitajalla on vastuu asukkaan hyvinvoinnista.
4. Ympärivuorokautinen hoivakoti
Kun muistisairaus etenee niin pitkälle, ettei itsenäinen tai kevyemmin tuettu asuminen ole enää turvallista, ympärivuorokautinen hoivakoti tarjoaa jatkuvan hoivan ja tuen. Hoitohenkilökunta on paikalla ympäri vuorokauden, ja asukkaiden hyvinvointia seurataan säännöllisesti.
“Läheiseni asui niin pitkään kotona kuin suinkin pystyi, joten ainut asumis- ja hoivamuoto, joka seuraavaksi tuli kyseeseen, oli ympärivuorokautinen hoivakoti.”
Miten ympärivuorokautiseen hoivakotiin voi päästä?
Prosessi hoivakotiin pääsystä voi vaihdella sairastuneen tilanteen, hänen tarpeidensa ja asuinpaikkansa hyvinvointialueen käytäntöjen mukaan. Vaikka lainsäädäntö on sama kaikille, käytännön toteutus saattaa erota eri alueilla.
1. Palvelutarpeen arviointi
Ensimmäinen askel on jälleen palvelutarpeen arviointi, jossa selvitetään, millaisia palveluja muistisairas tarvitsee. Arviointi tehdään yleensä hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten, kuten muistikoordinaattorin tai palveluohjaajan toimesta.
Arvioinnissa huomioidaan:
Muistisairaan toimintakyky, terveydentila ja arjessa selviytyminen.
Turvallisuuden ja valvonnan tarve.
Jo käytössä olevat palvelut ja niiden riittävyys.
Omaisilta saatu tieto sairastuneen arjesta ja tarpeista.
Palvelutarpeen arviointi johtaa hoito- ja palvelusuunnitelman laatimiseen tai päivittämiseen, jossa määritellään, mitä palveluja sairastunut tarvitsee nyt ja tulevaisuudessa.
“Vanhempani olivat ensin arviointijaksolla vuorohoitokodissa. Arviointijakson loppuarvio oli se, että he pärjäävät edelleen kotona. Olin aktiivisesti yhteydessä koko ajan kotihoitoon ja myös hyvinvointialueeseen. Kun tilanne muutaman viikon päästä arviointijakson päätyttyä oli taas todella huono, tein huoli-ilmoituksen ja olin jälleen yhteydessä hyvinvointialueeseen. Tällöin vanhempani pääsivät lopulta kriisipaikalle. Kriisipaikalla tehtiin uusi palvelutarpeen arviointi ja he pääsivät jonoon ympärivuorokautiseen hoivakotiin. Kaikeksi onneksi paikka järjestyi todella nopeasti. Vaikka loppujen lopuksi paikka hoivakodista järjestyi ja kaikki meni hyvin, niin olisi tämä vaihe voinut jouhevamminkin mennä. Kriisipaikalle joutuminen oli turha ja raskas välivaihe arviointijakson, kotikuntoiseksi toteamisen ja pysyvän hoivakotipaikan välissä.”
2. Hakemus hoivakotiin
Kun palvelutarve on todettu, seuraava vaihe on hoivakotipaikan hakeminen. Tämä voi tapahtua eri tavoin riippuen hyvinvointialueesta:
Julkiset hoivakodit:
Hakemus tehdään suoraan hyvinvointialueen kautta.Yksityiset hoivakodit:
Näihin paikkoihin voi saada hyvinvointialueen myöntämän palvelusetelin tai maksaa kustannukset itse.
Hakemuksen liitteet voivat sisältää:
Lääkärin lausunnon diagnoosista ja terveydentilasta.
Hoito- ja palvelusuunnitelman.
Palvelutarpeen arvioinnin tulokset.
3. Hoivakotipaikan myöntäminen
Paikan myöntäminen perustuu kokonaisvaltaiseen arvioon sairastuneen tilanteesta ja tarpeista. Kiireellisissä tapauksissa, kuten silloin, kun turvallisuus on vaarassa, voidaan paikka myöntää nopeutetusti.
On tärkeää huomata, että hyvinvointialueilla voi olla erilaisia kriteereitä ja jonotuskäytäntöjä. Esimerkiksi paikkojen määrä ja saatavuus voivat vaikuttaa odotusaikaan.
Jos paikkaa ei voida heti tarjota, voidaan väliaikaisena ratkaisuna hyödyntää:
Vuorohoitoa: Lyhytaikaista hoitoa hoivakodissa.
Kriisihoitopaikkoja: Hätätilanteisiin suunnattuja paikkoja.
Tehostettua kotihoitoa: Jos kotona asuminen on vielä mahdollinen vaihtoehto.
“Hoivakotiin pääsy vaati minulta läheisenä todella paljon ja se oli raskasta aikaa. Luulen, että yksi ratkaiseva tekijä kuitenkin oli se, kun äitini sanoi palvelutarpeen arvioinnissa, että hän ei enää pärjää kotona eikä pysty huolehtimaan puolisostaan.”
“Meille hyvinvointialue myönsi palvelusetelin, jonka perusteella läheiseni pääsi ympärivuorokautiseen hoitoon. Ilman palveluseteliä ympärivuorokautinen hoivakotipaikka ei olisi ollut meille mahdollinen.”
4. Ympärivuorokautisen hoivakodin kustannukset
Vuokra
Hoivakodissa asuva maksaa vuokraa tai hoitomaksua, joka kattaa asumisen ja peruspalvelut. Kelalta voi hakea eläkkeensaajan asumistukea hoivakodin vuokraan.
Hoivamaksut ja perushoito (Asiakasmaksu)
Hoivamaksu kattaa perushoidon, kuten ruokailut, hygienia-avun ja lääkityksen seurannan. Hyvinvointialueen itsensä tuottaman tai ostopalveluna järjestämän palveluasumisen asiakasmaksun (“hoivamaksu”) määrä lasketaan jokaiselle erikseen asiakasmaksulain mukaan. Maksut määräytyvät kuukausitulojen mukaan. Kuukausituloiksi lasketaan jatkuvat ja toistuvasti saadut tulot kuten palkka-, eläke- ja etuustulot. Myös mm. osinko- ja korkotulot ovat toistuvia tuloja. Asiakasmaksuun ei sen sijaan vaikuta omistukset, joista ei ole tuottoa (esim. omassa käytössä tai tyhjillään oleva asunto tai kesämökki).
Ennen asiakasmaksun määräytymistä kuukausituloista vähennetään asumis-, lääke-, ja edunvalvontakulut. Myös tietyt välttämättömät hoito- tai hygieniatuotteet voi vähentää kuukausituloista (esim. välttämätön perusvoide). Vähennysten jälkeen asiakasmaksu voi olla enintään 85 % nettokuukausituloista. Omaisuuden myymisestä saatavat kertaluonteiset tulot eivät vaikuta asiakasmaksuun.
Asiakasmaksussa huomioidaan esimerkiksi omistusasujalta hoitovastikkeet tai vastaavasti omakotiasujalta lämmitys- ja sähkökulut kuuden ensimmäisen kuukauden ajan hoivakotiin muutettaessa.
Hyvinvointialueet voivat järjestää palveluasumista myös palvelusetelillä. Sen arvoa ei säätele asiakasmaksulaki vaan palvelusetelilaki. Palvelusetelimallissa asiakas maksaa palvelusetelin omavastuuosuuden, joka on palveluntuottajan hinnan ja palvelusetelin välinen erotus.
Keskimäärin asiakas joutuu maksamaan itse noin 600–2500 euroa kuukaudessa, kun hoivakotipaikka on saatu hyvinvointialueen kautta. Jos hoivakotipaikan hankkii itse suoraan yksityiseltä palveluntarjoalta, hinta voi olla keskimäärin noin 2500–6000 euroa kuukaudessa.
“Meille hyvinvointialue myönsi palvelusetelin ja sen avulla vanhempani pääsivät yksityiseen ympärivuorokautiseen hoivakotiin. Silloin oli se tilanne, että kunnalliset paikat olivat aivan täynnä ja todennäköisempää oli saada paikka yksityiseltä. Kulut olivat jonkin verran suuremmat. Toimitin hyvinvointialueelle kaikki tarvittavat tuloselvitykset heti hakuprosessin alussa ja aina vähintään vuosittain vuoden alussa. Vuoden aikanakin toimitin tarvittaessa uusia laskelmia, jos esim. apteekkikulut nousivat. Vanhemmilleni jäi kuukausittain tuloista tietty summa, jolla piti sitten kattaa muut menot”
Ateriamaksut
Ateriat kuuluvat yleensä hoivakodin palveluihin.
Lääkkeet ja terveydenhuollon kulut
Hoivakoti ei yleensä kustanna lääkkeitä, vaan asukas maksaa ne itse. Lääkärikäynnit ja erikoishoidot saattavat myös aiheuttaa lisäkuluja, jos ne eivät kuulu perusmaksuun.
“Hoivakotiin lääkkeet tulivat paikallisesta apteekista. Apteekin kanssa piti tehdä oma sopimus lääkkeiden jakelusta. Lääkkeet toimitettiin annosjakelupusseissa suoraan hoivakotiin. Lasku apteekista tuli sitten suoraan minulle”
Lisäpalvelut ja henkilökohtaiset kulut
Hoivakodin perusmaksun lisäksi tulee yleensä maksuja lisäpalveluista, kuten:
Parturi- ja kampaamopalvelut (esim. 20–50 € per kerta)
Fysioterapia tai kuntoutus (50–100 € per kerta, jos ei kuulu hoitosuunnitelmaan)
Vapaa-ajan aktiviteetit, kuten retket ja viriketoiminta
5. Muutto hoivakotiin
Kun paikka on myönnetty, siirtyminen hoivakotiin on hyvä suunnitella huolellisesti mahdollisuuksien mukaan. Tieto vapautuvasta paikasta voi toki tulla hyvin lyhyellä varoitusajalla ja muutto siihen heti perään. Tässä vaiheessa omaisten ja henkilökunnan välinen yhteistyö on erityisen tärkeää.
Huomioitavia asioita muuton yhteydessä:
Muistisairaan osallistaminen:
On tärkeää, että sairastunut tuntee olevansa mukana päätöksenteossa, mikäli se on mahdollista.Henkilökohtaiset tavarat:
Tutut esineet, kuten valokuvat, vaatteet ja muut kodin tavarat, voivat helpottaa sopeutumista.Tiedonsiirto:
Omaiset voivat antaa henkilökunnalle tietoa sairastuneen rutiineista, mieltymyksistä ja yksilöllisistä tarpeista.
“Meillä kaikki tapahtui todella nopeasti sitten, kun hoivakotipaikka oli saatu. En itsekään enää muista, missä järjestyksessä kaikki lopulta tapahtui. Kävin kuitenkin katsomassa heidän tulevan huoneensa, allekirjoitin hoivakodilla mm. vuokrasopimuksen, järjestin heille apteekkisopimukset kuntoon, vein huoneeseen heidän tavaroitaan sekä kävin ostamassa joitakin huonekaluja. Jossain vaiheessa vanhempani tuotiin kriisipaikalta uuteen kotiinsa. Olihan se outo ja uusi tilanne meille kaikille.”
Eri tilanteet ja hyvinvointialueiden erot
Vaikka lainsäädäntö ohjaa hoivakotipaikkojen myöntämistä yhdenmukaisesti koko Suomessa, käytännöt ja saatavilla olevat vaihtoehdot voivat vaihdella hyvinvointialueittain. Esimerkiksi:
Joillakin alueilla on enemmän julkisia paikkoja, kun taas toisilla yksityiset hoivakodit ovat yleisempiä.
Jonotusajat ja kiireellisten tapausten käsittely voivat vaihdella.
Palvelusetelien käyttö ja niiden arvo voivat erota alueiden välillä.
Siksi omaisten on hyvä olla yhteydessä oman hyvinvointialueensa palveluohjaajiin ja selvittää paikalliset käytännöt.
Omaisten rooli prosessissa
Omaisilla on tärkeä rooli koko prosessin ajan. He voivat auttaa hakemusten täyttämisessä, antaa tietoa sairastuneen arjesta ja olla mukana muuton suunnittelussa. Lisäksi omaisten kannattaa pysyä aktiivisina yhteydenpidossa hoivakodin henkilökunnan kanssa myös muuton jälkeen.
“Monta kertaa tulin miettineeksi, miten sellaiset muistisairaat pärjäävät, joilla ei ole omaisia pitämässä heidän puoliaan ja hoitamassa heidän asioitaan. Omaiselle tulee hoidettavaksi paljon asioita, vaikka ei itse hoivaan osallistuisikaan.”
Miten siirtyminen toteutetaan?
Hoivakotiin siirtyminen on merkittävä vaihe muistisairaan elämässä, ja siihen liittyvä prosessi sisältää useita vaiheita palvelutarpeen arvioinnista hoivakotipaikan hakemiseen ja muuttoon. Hyvä suunnittelu, avoin tiedonkulku ja omaisten aktiivinen osallistuminen ovat avainasemassa, jotta siirtyminen on mahdollisimman sujuva ja yksilölliset tarpeet tulevat huomioiduiksi.
Omaisten rooli ja tunteet siirtymävaiheessa
Kun muistisairas siirtyy pois kotoa, omaisten rooli muuttuu. He eivät enää ole ensisijaisia hoitajia, mutta heidän tukensa on silti tärkeää. Läheisten läsnäolo, vierailut ja yhteydenpito auttavat sairastunutta sopeutumaan uuteen ympäristöön.
Tämä vaihe voi herättää omaisissa monenlaisia tunteita, kuten syyllisyyttä ja surua. On tärkeää muistaa, että siirtyminen tapahtuu sairastuneen hyvinvoinnin ja turvallisuuden takaamiseksi. Omaisten kannattaa hakea vertaistukea ja jakaa tunteitaan muiden samankaltaisessa tilanteessa olevien kanssa.
Mitä omaisen tulisi huomioida?
Varaa aikaa siirtymisen suunnitteluun.
Tutustu eri vaihtoehtoihin ja käy mahdollisuuksien mukaan katsomassa hoivakoteja.Osallista muistisairas päätöksentekoon.
Keskustele hänen kanssaan toiveista ja tarpeista, mikäli mahdollista.Tiedota henkilökunnalle sairastuneen yksilöllisistä tavoista ja mieltymyksistä.
Esimerkiksi lempiruokia, rutiineja tai tapoja, jotka tuovat turvallisuuden tunnetta.Pidä yllä säännöllistä yhteydenpitoa.
Muistisairas tarvitsee edelleen läheistensä tukea ja läsnäoloa.
Lopuksi
Kun muistisairas ei enää pärjää kotona, siirtyminen tehostettuun palveluasumiseen tai hoivakotiin voi olla tarpeen. Tämä vaihe on suuri muutos, mutta sen tarkoituksena on varmistaa sairastuneen hyvinvointi ja turvallisuus. Hyvä ennakkosuunnittelu, palvelutarpeen arviointi ja omaisten tuki auttavat tekemään siirtymästä mahdollisimman sujuvan ja arvokkaan kokemuksen kaikille osapuolille.
Meidän tapauksessamme ympärivuorokautiseen hoivakotiin pääsy eteni näin:
Vanhempani olivat ensin yhdessä arviointijaksolla vuorohoitokodissa. Arviointijakson loppuarvio oli se, että he pärjäävät edelleen kotona. Ennen arviointijaksoa olin tehnyt hakemuksen ympärivuorokautiseen hoivakotiin.
Olin aktiivisesti yhteydessä koko ajan kotihoitoon ja myös hyvinvointialueeseen sekä ennen että jälkeen arviointijakson.
Kun tilanne muutaman viikon päästä arviointijakson päättymisen jälkeen oli taas todella huono, tein huoli-ilmoituksen ja olin jälleen yhteydessä hyvinvointialueeseen. Tällöin vanhempani pääsivät lopulta kriisipaikalle.
Kriisipaikalla tehtiin uusi palvelutarpeen arviointi ja he pääsivät jonoon ympärivuorokautiseen hoivakotiin. Paikalla olivat vanhempieni lisäksi minä ja kaksi henkilöä ikäihmisten palvelusta.
Tämän jälkeen saimme onneksi päätöksen siitä, että heille myönnettiin palveluseteli, joka oikeutti hoivakotiin. Periaatteessa olisin voinut lähteä etsimään hoivakotia myös lähempää omaa asuinpaikkaani, mutta ikäihmisten palvelun kautta sain tiedon, että vanhempieni asuinkunnasta järjestyi nopeasti heille paikka.
Sitten kaikki tapahtui nopeasti: Kävin tutustumassa heidän tulevaan hoivakotiinsa ja huoneeseensa, allekirjoitin hoivakodilla mm. vuokrasopimuksen, järjestin heille apteekkisopimukset kuntoon, vein huoneeseen heidän tavaroitaan sekä kävin ostamassa joitakin huonekaluja. Jossain vaiheessa vanhempani tuotiin kriisipaikalta uuteen kotiinsa.
Hoivakodin kanssa sovimme, että he hakevat vanhemmilleni eläkkeensaajan korkeinta tukea ja minä tein heille hakemuksen eläkkeensaajan asumistukeen Kelalta.
“Minulle hoivakotipaikan saaminen oli omaisena suuri helpotus. Jatkuva huoli ja puhelimen kyttääminen vähenivät huomattavasti. Hoivakodin kanssa kommunikoin paikan päällä, soitellen tai viestitellen.”