6. Miten muistisairauden diagnoosi saadaan
Kun läheinen alkaa osoittaa muistisairauden oireita, kuten muistihäiriöitä tai arjen toimintakyvyn heikkenemistä, voi olla tarpeen hakea apua ja selvittää, mistä oireet johtuvat. Muistisairauden diagnoosin saaminen on monivaiheinen prosessi, johon liittyy sekä oireiden kartoitus että asiantuntijoiden arviointi. Tässä artikkelissa kerromme, miten diagnoosi saadaan, kuka sen antaa ja mitä omaisen kannattaa tehdä, jotta läheinen pääsee tarvittavien tutkimusten piiriin.
1. Ensiaskeleet: oireiden tunnistaminen ja huolen puheeksi ottaminen
Diagnoosin saaminen alkaa usein siitä, että läheinen huomaa henkilössä muutoksia, jotka viittaavat muistisairauteen. Näitä voivat olla esimerkiksi:
Muistin ja ajattelun heikkeneminen
Vaikeus suorittaa päivittäisiä toimintoja
Persoonallisuuden muutokset
Keskittymisen tai ongelmanratkaisukyvyn heikentyminen
Kun oireet herättävät huolen, on tärkeää ottaa asia puheeksi myötätuntoisesti. Sairastunut saattaa kokea huolta ja pelkoa, joten rauhallinen lähestyminen auttaa. Jos oireet häiritsevät arkea selvästi, voi olla aiheellista ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon. Huoli-ilmoituksen tekeminen voi olla myös olla tarpeen, jos muistisairas ei itse tunnista tilannetta tai suostu hakeutumaan tutkimuksiin. Huoli-ilmoitus tehdään oman alueen hyvinvointialueelle. Tilanne ja mahdollinen yhteydenotto etenevät sitten tapauskohtaisesti.
“Läheistäni oli haasteellista saada muistitestiin sairaudentunnottomuuden vuoksi. Tässä onnistuttiin lopulta ajokortin uusimistarpeen yhteydessä.”
2. Ensimmäinen yhteydenotto: terveyskeskus tai oma lääkäri
Useimmissa tapauksissa muistisairausprosessin alkuun pääsee ottamalla yhteyttä terveyskeskukseen tai omaan lääkäriin. Lääkäri voi olla yleislääkäri, geriatri tai neurologi, riippuen potilaan tilanteesta ja paikallisista palveluista.
Yhteydenoton jälkeen lääkäri arvioi tilannetta alustavasti ja päättää, tarvitaanko lisätutkimuksia. Hän kysyy oireista ja selvittää sairastuneen taustatietoja sekä mahdollisia muita sairauksia tai lääkityksiä, jotka voivat vaikuttaa muistiin ja toimintakykyyn.
3. Muistitestit ja perusterveydenhuollon arviointi
Lääkärin ensiarvion jälkeen tehdään tavallisesti kognitiivisia testejä, kuten MMSE-testi (Mini-Mental State Examination) tai CERAD-muistitesti, joilla mitataan muistia, kielellistä sujuvuutta ja ajattelun joustavuutta. Testit ovat yksinkertaisia ja kestävät yleensä alle tunnin.
Lääkärin lisäksi sairaanhoitaja tai psykologi voi tehdä muistitestin. Tulosten perusteella lääkäri päättää, tarvitaanko lisätutkimuksia, kuten laboratoriokokeita tai kuvantamistutkimuksia.
4. Erikoislääkärin tutkimukset ja tarkemmat testit
Jos terveyskeskuslääkärin tekemät testit viittaavat muistisairauteen, henkilö ohjataan usein jatkotutkimuksiin, joita voivat tehdä neurologit, geriatriaan erikoistuneet lääkärit tai psykiatrit. Näissä tutkimuksissa voidaan käyttää:
Aivojen kuvantamista (esimerkiksi magneettikuvaus tai tietokonetomografia) aivomuutosten kartoittamiseksi
Verikokeita, joilla voidaan sulkea pois muita muistia heikentäviä sairauksia, kuten B12-vitamiinin puutos tai kilpirauhasen vajaatoiminta
Neuropsykologisia testejä tarkempien kognitiivisten häiriöiden arvioimiseksi
5. Diagnoosin antaminen
Muistitestien, kuvantamistutkimusten ja muiden testien perusteella lääkäri tekee diagnoosin. Muistisairauksien diagnosointi on tarkkaa työtä, sillä oireet voivat johtua monista tekijöistä, ja muistisairauksia on useita erilaisia, kuten Alzheimerin tauti, verisuoniperäinen muistisairaus ja Lewyn kappale -tauti. Diagnoosin voi tehdä joko terveyskeskuslääkäri, geriatri tai neurologi riippuen paikallisista käytännöistä ja sairauden monimutkaisuudesta.
6. Diagnoosin jälkeen: hoidon ja tuen järjestäminen
Diagnoosin saamisen jälkeen lääkäri keskustelee hoidosta ja tarvittavasta tuesta. Joihinkin muistisairauksiin on olemassa oireita lievittäviä lääkkeitä, ja lisäksi muistisairaalle tarjotaan usein kuntoutusta, kotihoitoa ja muita tukipalveluja. Lääkäri voi myös ohjata omaiset ja sairastuneen esimerkiksi muistineuvojan, sosiaalityöntekijän tai muiden tukipalvelujen piiriin.
7. Omaiselle tärkeät kontaktit ja eteneminen
Jos epäilet läheiselläsi muistisairautta, voit toimia seuraavasti:
Varaa aika terveyskeskukseen tai omaan lääkäriin ja kuvaa huolesi mahdollisimman tarkasti. Voit kirjoittaa oireet muistiin etukäteen, jotta muistat mainita kaiken olennaisen.
Pyydä tarvittaessa apua muistineuvojalta tai muilta terveysalan asiantuntijoilta, jos kaipaat neuvoja jo ennen lääkärikäyntiä. Muistineuvojat ovat asiantuntijoita, jotka voivat auttaa muistisairauden tunnistamisessa ja ohjata jatkotoimenpiteisiin.
Muista kysyä myös itsellesi tukea ja tietoa omaisten palveluista. Monilla paikkakunnilla on tukiryhmiä ja koulutuksia omaisille, jotka auttavat käsittelemään muistisairauden herättämiä tunteita ja tarjoavat konkreettisia neuvoja arkeen.
Tämä prosessi voi viedä aikaa, ja omaisen on hyvä varautua siihen, että diagnoosin saaminen on vaiheittainen prosessi, johon kuuluu useita tutkimuksia ja tapaamisia. Kun omaiset tietävät, mitä odottaa ja mistä hakea apua, he voivat olla tukena sairastuneelle mahdollisimman hyvin.
Esimerkki
Meidän tapauksessamme asiat etenivät näin ja tässä järjestyksessä kummankin läheiseni osalta:
Yhteydenotto terveyskeskukseen ja sitä kautta muistihoitajaan
Muistihoitaja teki muistitestin ja teki sen perusteella lähetteen geriatrille eli muistilääkärille
Seuraavaksi meille tuli tieto varatusta ajasta pään magneettikuvaan.
Pään magneettikuvan jälkeen muistihoitaja otti yhteyttä ja sovittiin yhteisaika muistihoitajalle ja geriatrille
Vastaanotolla oli yhteistä keskustelua omaisen ja muistisairaan kanssa. Sekä muistihoitaja että geriatri keskustelivat meidän molempien kanssa myös erikseen.
Käynnillä todettiin muistisairausdiagnoosi ja jonkin ajan kuluttua tästä lääkärikäynnistä ikäihmisten hoidon yksiköstä otettiin minuun yhteyttä ja sovittiin aika arviointikäynnille läheisteni kotiin.
Tästä eteenpäin tilanteet ja toimenpiteet sitten vaihtelivat johtuen mm. muistisairauden vaiheesta, oireista ja avuntarpeesta.